Tuustaipaleen
tarina

Tuustaipaleen värikäs ja mielenkiintoinen historia ulottuu 1800-luvulle saakka, jolloin nykyinen juhlatalo rakennettiin Venäjän tsaarin tarkk´ampujapataljoonan kasarmiksi. Täällä koulutettiin mäntyharjulaisia talonpoikia silloisen reservin tarpeisiin. Reservin komppaniaan kuului noin 200 miestä, eikä talon pohjapiirustus ole juuri muuttunut sen ajan jälkeen, vaikka rakennukseen on korjauksia vuosien varrella tehtykin. Juhlasalin vieressä sijaitseva keltainen kivitalo toimi silloin kapteenin talona.  

Vankisiirtolasta varavankilaksi

Vankisiirtolaksi alue kunnostettiin vuonna 1915 ja vuonna 1919 siitä tuli itsenäinen, tilapäinen varavankila, jossa oli myös valtiorikoksista sisällissodan seurauksena tuomittuja. Vangit korjasivat rakennuksia, raivasivat maa-alueita, viljelivät sekä tekivät teitä. Vangeille annettiin myös opetusta, koska tuolloin monilla oli varsin heikko luku- ja kirjoitustaito. Sielunhoitona oli aamuin illoin yhteinen rukoushetki. Sisäinen kurinpito oli ankaraa ja rangaistuksia olivat muun muassa kova vuode, ruoan vähentäminen, valoisa tai pimeä koppi vesileipärangaistuksen tai jonkin muun rangaistuksen yhteydessä, sekä vitsat.

Työlaitoksen aika

Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta oli Tuustaipaleen toiminnassa mukana enimmillään jopa 113 jäsenkuntaa ja siellä sijaitsi aikanaan myös Suomen suurin työlaitos. Ensimmäinen työvelvollinen työlaitokseen saapui Juvan kunnasta 7.1.1929.  

Työlaitoksen toimintavuosina kerrottiin elämän olleen varsin värikästäkin, kun sinne toimitettiin ”työtä vieroksuvia, itsensä elättämiseen kykenemättömiä ja elatusvelvollisuuttaan pakenevia, taikka irtolaisuudesta tuomionsa saaneita”.

Perustava ajatuksena oli, ettei köyhäinapua annettu työkykyisille korvauksetta, vaan heidät velvoitettiin korvaamaan apu työllään. Laitokseen määrättiin myös henkilöitä, joille kunnalliskoti ei ollut sopiva hoitopaikka.

Työlaitosten merkityksen on katsottu olleen lähinnä eristää ”asosiaalinen aines” muusta yhteiskunnasta. Kuvaavaa hoidokkeihin suhtautumisessa on esimerkiksi ensimmäisessä toimintakertomuksessa oleva kommentti naishoidokista, jolla oli molemminpuolinen ”nivustaipeenrevehtymä”. Hänet ehdotettiin leikattavaksi, ”että hän paremmin voisi suorittaa raskaampaa työtä”. Täällä ei velkavankeuttaan suorittava voinut siis työltä välttyä ja tiukasti aikataulutettuun elämään kuului lukuisia askareita aamuvarhaisesta iltaan. Työlaitoksen aikaiseen päiväohjelmaan voi edelleen tutustua majoituskäyttöön muutetuissa päätalon huoneissa, joissa päiväjärjestykset ovat seinille kehystettyinä muistuttamassa laitosvaiheen elämästä. Kaiken työtoiminnan seurauksena alueesta kasvoi varsin omavarainen ja laaja kokonaisuus, jonka vuoksi sitä alettiin kutsua myös ”kyläksi kylän keskellä”. Sittemmin laajat peltoalueet ja valtavat metsävarannot on myyty tai vuokrattu, mutta aikanaan alue oli varsin tärkeä tulonlähde myös monelle Mäntyharjussa asuvalle. Mäntyharjussa asuu edelleen henkilökuntaan kuuluneita, sekä heidän aikuiseen ikään ehtineitä lapsiaan, joilla on kerrottavanaan monenlaisia tarinoita vuosien varrelta.

Velkavankilasta huolto- ja kuntoutuslaitokseksi

Yhteiskunta alkoi 1960-luvulla vieroksua työlaitoksia huolto- ja elatusavun takaisinperinnän muotona, joka näkyi muun muassa syksyn 1965 lakimuutoksena, joka rajoitti työlaitokseen määräämistä. Vuonna 1969 toiminta liukui yhä selvemmin kohti päihdetyötä. Asiakaskunta myös nuortui 1970-luvun alussa selvästi, joka johtui silloisen johtajan käsityksen mukaan keskioluen vapautumisesta. Vuonna 1990 huoltola-nimi jäi historiaan ja käyttöön otettiin nimi Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus.

Muutosten myötä entisistä vartijoista tuli sittemmin työnkuvaltaan ohjaajia ja vaikkei asia sinänsä nouse esiin toimintakertomuksista, voi vain kuvitella ettei uusi työnkuva ollut kaikille helppo omaksua, vaikka tapahtuikin vähitellen.

Oma muistelmateos

Tämä Suomen mittakaavassakin ainutlaatuinen, 1920-luvulta lähes näihin päiviin saakka kestänyt huolto- ja kuntoutuslaitosaikakausi on taltioitu muistelmateokseksi, jonka löydät tästä linkistä: Tuustaipaleen tarina – velkavankilasta huolto- ja kuntoutuslaitokseksi

Muistelmateoksen on laatinut Tuustaipaleen kuntoutumiskeskuksen viimeinen päätoiminen johtaja, Janne Tapola.